huolestuneisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huolestuneisuus (40)
- se, että on huolestunut
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestuneisuus | huolestuneisuudet |
| genetiivi | huolestuneisuuden | huolestuneisuuksien |
| partitiivi | huolestuneisuutta | huolestuneisuuksia |
| akkusatiivi | huolestuneisuus; huolestuneisuuden |
huolestuneisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestuneisuudessa | huolestuneisuuksissa |
| elatiivi | huolestuneisuudesta | huolestuneisuuksista |
| illatiivi | huolestuneisuuteen | huolestuneisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestuneisuudella | huolestuneisuuksilla |
| ablatiivi | huolestuneisuudelta | huolestuneisuuksilta |
| allatiivi | huolestuneisuudelle | huolestuneisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestuneisuutena | huolestuneisuuksina |
| translatiivi | huolestuneisuudeksi | huolestuneisuuksiksi |
| abessiivi | huolestuneisuudetta | huolestuneisuuksitta |
| instruktiivi | – | huolestuneisuuksin |
| komitatiivi | – | huolestuneisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huolestuneisuude- | |
| vahva vartalo | huolestuneisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
huolestuneisuut- | |
Etymologia
[muokkaa]- sana huolestunut (vokaalivartalo huolestunee-) + johdin -isuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huolestuneisuus Kielitoimiston sanakirjassa