huolestunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]huolestunut (47) (komparatiivi huolestuneempi, superlatiivi huolestunein) (taivutus[luo])
- sellainen, joka odottaa jotakin kielteistä tapahtuvaksi
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: huolestuneesti
Verbi
[muokkaa]huolestunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huolestua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestunut | huolestuneet |
| genetiivi | huolestuneen | huolestuneiden huolestuneitten |
| partitiivi | huolestunutta | huolestuneita |
| akkusatiivi | huolestunut; huolestuneen |
huolestuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestuneessa | huolestuneissa |
| elatiivi | huolestuneesta | huolestuneista |
| illatiivi | huolestuneeseen | huolestuneisiin huolestuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestuneella | huolestuneilla |
| ablatiivi | huolestuneelta | huolestuneilta |
| allatiivi | huolestuneelle | huolestuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestuneena | huolestuneina |
| translatiivi | huolestuneeksi | huolestuneiksi |
| abessiivi | huolestuneetta | huolestuneitta |
| instruktiivi | – | huolestunein |
| komitatiivi | – | huolestuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huolestunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huolestunut- | |