huokeus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huokeus (40)[1]

  1. se, että on huokea

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huokeus huokeudet
genetiivi huokeuden huokeuksien
partitiivi huokeutta huokeuksia
akkusatiivi huokeus;
huokeuden
huokeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huokeudessa huokeuksissa
elatiivi huokeudesta huokeuksista
illatiivi huokeuteen huokeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huokeudella huokeuksilla
ablatiivi huokeudelta huokeuksilta
allatiivi huokeudelle huokeuksille
muut sijamuodot
essiivi huokeutena huokeuksina
translatiivi huokeudeksi huokeuksiksi
abessiivi huokeudetta huokeuksitta
instruktiivi huokeuksin
komitatiivi huokeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan huokea vartalosta huoke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huokeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40