humpuuki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humpuuki (6)

  1. huijaus, petkutus
  2. perätön, pilailumielessä esitetty väite

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhumpuːki/
  • tavutus: hum‧puu‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi humpuuki
genetiivi humpuukin
partitiivi humpuukia
akkusatiivi humpuuki;
humpuukin
sisäpaikallissijat
inessiivi humpuukissa
elatiivi humpuukista
illatiivi humpuukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi humpuukilla
ablatiivi humpuukilta
allatiivi humpuukille
muut sijamuodot
essiivi humpuukina
translatiivi humpuukiksi
abessiivi humpuukitta
instruktiivi
komitatiivi humpuukeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo humpuuki-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << englanti[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • humpuuki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Humpuuki. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.