huiputtanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huiputtanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä huiputtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huiputtanut | huiputtaneet |
| genetiivi | huiputtaneen | huiputtaneiden huiputtaneitten |
| partitiivi | huiputtanutta | huiputtaneita |
| akkusatiivi | huiputtanut; huiputtaneen | huiputtaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huiputtaneessa | huiputtaneissa |
| elatiivi | huiputtaneesta | huiputtaneista |
| illatiivi | huiputtaneeseen | huiputtaneisiin huiputtaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huiputtaneella | huiputtaneilla |
| ablatiivi | huiputtaneelta | huiputtaneilta |
| allatiivi | huiputtaneelle | huiputtaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huiputtaneena | huiputtaneina |
| translatiivi | huiputtaneeksi | huiputtaneiksi |
| abessiivi | huiputtaneetta | huiputtaneitta |
| instruktiivi | – | huiputtanein |
| komitatiivi | – | huiputtaneine |