huiputtaa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

huiputtaa (53-C) (taivutus)

  1. puijata, huijata

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on kontaminaatio verbeistä huijata ja peiputtaa. Toisen mukaan se liittyy huipata-sanaan, ja on merkityslaina ruotsista, jossa svindel-sanalla on sekä ’huimaamisen’ että ’huiputtamisen’ merkitys. Kirjakielessä sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.