huiputus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huiputus (39)

  1. huiputtaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huiputus huiputukset
genetiivi huiputuksen huiputusten
huiputuksien
partitiivi huiputusta huiputuksia
akkusatiivi huiputus; huiputuksen huiputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huiputuksessa huiputuksissa
elatiivi huiputuksesta huiputuksista
illatiivi huiputukseen huiputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huiputuksella huiputuksilla
ablatiivi huiputukselta huiputuksilta
allatiivi huiputukselle huiputuksille
muut sijamuodot
essiivi huiputuksena huiputuksina
translatiivi huiputukseksi huiputuksiksi
abessiivi huiputuksetta huiputuksitta
instruktiivi huiputuksin
komitatiivi huiputuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä huiputtaa (huiput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]