huiputus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
huiputus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhui̯put̪us/
- tavutus: hui‧pu‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huiputus | huiputukset |
genetiivi | huiputuksen | huiputusten huiputuksien |
partitiivi | huiputusta | huiputuksia |
akkusatiivi | huiputus; huiputuksen |
huiputukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huiputuksessa | huiputuksissa |
elatiivi | huiputuksesta | huiputuksista |
illatiivi | huiputukseen | huiputuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huiputuksella | huiputuksilla |
ablatiivi | huiputukselta | huiputuksilta |
allatiivi | huiputukselle | huiputuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huiputuksena | huiputuksina |
translatiivi | huiputukseksi | huiputuksiksi |
abessiivi | huiputuksetta | huiputuksitta |
instruktiivi | – | huiputuksin |
komitatiivi | – | huiputuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huiputukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
huiputus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä huiputtaa (huiput- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. huiputtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huiputus Kielitoimiston sanakirjassa