huikentelevuus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huikentelevuus (40)[1]

  1. se, että on huikenteleva

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huikentelevuus huikentelevuudet
genetiivi huikentelevuuden huikentelevuuksien
partitiivi huikentelevuutta huikentelevuuksia
akkusatiivi huikentelevuus; huikentelevuuden huikentelevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huikentelevuudessa huikentelevuuksissa
elatiivi huikentelevuudesta huikentelevuuksista
illatiivi huikentelevuuteen huikentelevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huikentelevuudella huikentelevuuksilla
ablatiivi huikentelevuudelta huikentelevuuksilta
allatiivi huikentelevuudelle huikentelevuuksille
muut sijamuodot
essiivi huikentelevuutena huikentelevuuksina
translatiivi huikentelevuudeksi huikentelevuuksiksi
abessiivi huikentelevuudetta huikentelevuuksitta
instruktiivi huikentelevuuksin
komitatiivi huikentelevuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan huikenteleva vartalosta huikentelev- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40