huikenteleva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
huikenteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huikennella
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huikenteleva | huikentelevat |
| genetiivi | huikentelevan | huikentelevien (huikentelevain) |
| partitiivi | huikentelevaa | huikentelevia |
| akkusatiivi | huikenteleva; huikentelevan | huikentelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huikentelevassa | huikentelevissa |
| elatiivi | huikentelevasta | huikentelevista |
| illatiivi | huikentelevaan | huikenteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huikentelevalla | huikentelevilla |
| ablatiivi | huikentelevalta | huikentelevilta |
| allatiivi | huikentelevalle | huikenteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huikentelevana | huikentelevina |
| translatiivi | huikentelevaksi | huikenteleviksi |
| abessiivi | huikentelevatta | huikentelevitta |
| instruktiivi | – | huikentelevin |
| komitatiivi | – | huikentelevine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- huikenteleva Kielitoimiston sanakirjassa