honotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

honotus (39)

  1. honottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhonot̪us/
  • tavutus: ho‧no‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi honotus honotukset
genetiivi honotuksen honotusten
honotuksien
partitiivi honotusta honotuksia
akkusatiivi honotus;
honotuksen
honotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi honotuksessa honotuksissa
elatiivi honotuksesta honotuksista
illatiivi honotukseen honotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi honotuksella honotuksilla
ablatiivi honotukselta honotuksilta
allatiivi honotukselle honotuksille
muut sijamuodot
essiivi honotuksena honotuksina
translatiivi honotukseksi honotuksiksi
abessiivi honotuksetta honotuksitta
instruktiivi honotuksin
komitatiivi honotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo honotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
honotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä honottaa (honot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]