hiukka

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

hiukka

  1. (puhekieltä) hiukan
    hiukka parempi

Substantiivi[muokkaa]

hiukka (9-A)

  1. hyvin pieni määrä; hitunen, rahtunen, hiukkanen
    Hän ei epäröinyt hiukkaakaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiu̯kːɑ/, [ˈhiu̯k.kɑ]
  • tavutus: hiuk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiukka hiukat
genetiivi hiukan hiukkojen
(hiukkain)
partitiivi hiukkaa hiukkoja
akkusatiivi hiukka;
hiukan
hiukat
sisäpaikallissijat
inessiivi hiukassa hiukoissa
elatiivi hiukasta hiukoista
illatiivi hiukkaan hiukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiukalla hiukoilla
ablatiivi hiukalta hiukoilta
allatiivi hiukalle hiukoille
muut sijamuodot
essiivi hiukkana hiukkoina
translatiivi hiukaksi hiukoiksi
abessiivi hiukatta hiukoitta
instruktiivi hiukoin
komitatiivi hiukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiuka-
vahva vartalo hiukka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • ei toivon hiukkaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hiukka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Käännös suomalaiselle viittomakielelle: katso SUVI – Suomen viittomakielten sanakirjan artikkeli 924

Viitteet[muokkaa]