huikka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huikka (10-A)[1]

  1. (puhekieltä) ryyppy, kulaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huikka huikat
genetiivi huikan huikkien
(huikkain)
partitiivi huikkaa huikkia
akkusatiivi huikka; huikan huikat
sisäpaikallissijat
inessiivi huikassa huikissa
elatiivi huikasta huikista
illatiivi huikkaan huikkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huikalla huikilla
ablatiivi huikalta huikilta
allatiivi huikalle huikille
muut sijamuodot
essiivi huikkana huikkina
translatiivi huikaksi huikiksi
abessiivi huikatta huikitta
instruktiivi huikin
komitatiivi huikkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • huikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A