hirvitys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hirvitys (39)
- ruma tai pelottava olento
- Kalastaja löysi verkostaan monijalkaisen hirvityksen.
- jokin muu hyvin ruma tai kauhistusta herättävä asia
- Tesla julkisti lava-autonsa – melkoinen hirvitys. (apu.fi)
- Jos hän saisi tahtonsa läpi, hän repisi talon maan tasalle ja rakentaisi tilalle jonkin modernin hirvityksen.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hirvitys | hirvitykset |
genetiivi | hirvityksen | hirvitysten hirvityksien |
partitiivi | hirvitystä | hirvityksiä |
akkusatiivi | hirvitys; hirvityksen |
hirvitykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hirvityksessä | hirvityksissä |
elatiivi | hirvityksestä | hirvityksistä |
illatiivi | hirvitykseen | hirvityksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hirvityksellä | hirvityksillä |
ablatiivi | hirvitykseltä | hirvityksiltä |
allatiivi | hirvitykselle | hirvityksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hirvityksenä | hirvityksinä |
translatiivi | hirvitykseksi | hirvityksiksi |
abessiivi | hirvityksettä | hirvityksittä |
instruktiivi | – | hirvityksin |
komitatiivi | – | hirvityksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hirvitykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hirvitys- |
Käännökset[muokkaa]
1. ruma tai pelottava olento
|
2. jokin muu hyvin ruma tai kauhistusta herättävä asia
|