hinkuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hinkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hinkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hinkuva | hinkuvat |
| genetiivi | hinkuvan | hinkuvien (hinkuvain) |
| partitiivi | hinkuvaa | hinkuvia |
| akkusatiivi | hinkuva; hinkuvan | hinkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hinkuvassa | hinkuvissa |
| elatiivi | hinkuvasta | hinkuvista |
| illatiivi | hinkuvaan | hinkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hinkuvalla | hinkuvilla |
| ablatiivi | hinkuvalta | hinkuvilta |
| allatiivi | hinkuvalle | hinkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hinkuvana | hinkuvina |
| translatiivi | hinkuvaksi | hinkuviksi |
| abessiivi | hinkuvatta | hinkuvitta |
| instruktiivi | – | hinkuvin |
| komitatiivi | – | hinkuvine |