hinkuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hinkuminen (38)
- teonnimi verbistä hinkua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hinkuminen | hinkumiset |
| genetiivi | hinkumisen | hinkumisten hinkumisien |
| partitiivi | hinkumista | hinkumisia |
| akkusatiivi | hinkuminen; hinkumisen |
hinkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hinkumisessa | hinkumisissa |
| elatiivi | hinkumisesta | hinkumisista |
| illatiivi | hinkumiseen | hinkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hinkumisella | hinkumisilla |
| ablatiivi | hinkumiselta | hinkumisilta |
| allatiivi | hinkumiselle | hinkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hinkumisena (hinkumisna) |
hinkumisina |
| translatiivi | hinkumiseksi | hinkumisiksi |
| abessiivi | hinkumisetta | hinkumisitta |
| instruktiivi | – | hinkumisin |
| komitatiivi | – | hinkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hinkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hinkumis- | |