hikoava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hikoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hiota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikoava | hikoavat |
| genetiivi | hikoavan | hikoavien (hikoavain) |
| partitiivi | hikoavaa | hikoavia |
| akkusatiivi | hikoava; hikoavan | hikoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikoavassa | hikoavissa |
| elatiivi | hikoavasta | hikoavista |
| illatiivi | hikoavaan | hikoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikoavalla | hikoavilla |
| ablatiivi | hikoavalta | hikoavilta |
| allatiivi | hikoavalle | hikoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikoavana | hikoavina |
| translatiivi | hikoavaksi | hikoaviksi |
| abessiivi | hikoavatta | hikoavitta |
| instruktiivi | – | hikoavin |
| komitatiivi | – | hikoavine |