hikoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hikoaminen (38)
- teonnimi verbistä hiota
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikoaminen | hikoamiset |
| genetiivi | hikoamisen | hikoamisten hikoamisien |
| partitiivi | hikoamista | hikoamisia |
| akkusatiivi | hikoaminen; hikoamisen |
hikoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikoamisessa | hikoamisissa |
| elatiivi | hikoamisesta | hikoamisista |
| illatiivi | hikoamiseen | hikoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikoamisella | hikoamisilla |
| ablatiivi | hikoamiselta | hikoamisilta |
| allatiivi | hikoamiselle | hikoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikoamisena (hikoamisna) |
hikoamisina |
| translatiivi | hikoamiseksi | hikoamisiksi |
| abessiivi | hikoamisetta | hikoamisitta |
| instruktiivi | – | hikoamisin |
| komitatiivi | – | hikoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hikoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hikoamis- | |