Siirry sisältöön

hiivintä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hiivintä (9-J)

  1. hiipiminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhiːʋint̪æ/
  • tavutus: hii‧vin‧tä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiivintä hiivinnät
genetiivi hiivinnän hiivintöjen
(hiivintäin)
partitiivi hiivintää hiivintöjä
akkusatiivi hiivintä;
hiivinnän
hiivinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi hiivinnässä hiivinnöissä
elatiivi hiivinnästä hiivinnöistä
illatiivi hiivintään hiivintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiivinnällä hiivinnöillä
ablatiivi hiivinnältä hiivinnöiltä
allatiivi hiivinnälle hiivinnöille
muut sijamuodot
essiivi hiivintänä hiivintöinä
translatiivi hiivinnäksi hiivinnöiksi
abessiivi hiivinnättä hiivinnöittä
instruktiivi hiivinnöin
komitatiivi hiivintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiivinnä-
vahva vartalo hiivintä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi hiipiä (heikko vokaalivartalo hiivi- ) + johdin -ntä

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]