hiiltyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hiiltyminen (38)
- teonnimi verbistä hiiltyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiiltyminen | hiiltymiset |
| genetiivi | hiiltymisen | hiiltymisten hiiltymisien |
| partitiivi | hiiltymistä | hiiltymisiä |
| akkusatiivi | hiiltyminen; hiiltymisen |
hiiltymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiiltymisessä | hiiltymisissä |
| elatiivi | hiiltymisestä | hiiltymisistä |
| illatiivi | hiiltymiseen | hiiltymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiiltymisellä | hiiltymisillä |
| ablatiivi | hiiltymiseltä | hiiltymisiltä |
| allatiivi | hiiltymiselle | hiiltymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiiltymisenä (hiiltymisnä) |
hiiltymisinä |
| translatiivi | hiiltymiseksi | hiiltymisiksi |
| abessiivi | hiiltymisettä | hiiltymisittä |
| instruktiivi | – | hiiltymisin |
| komitatiivi | – | hiiltymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiiltymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiiltymis- | |