Siirry sisältöön

hievahdus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hievahdus (39)

  1. hievahtaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhie̯ʋɑhdus/
  • tavutus: hie‧vah‧dus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hievahdus hievahdukset
genetiivi hievahduksen hievahdusten
hievahduksien
partitiivi hievahdusta hievahduksia
akkusatiivi hievahdus;
hievahduksen
hievahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hievahduksessa hievahduksissa
elatiivi hievahduksesta hievahduksista
illatiivi hievahdukseen hievahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hievahduksella hievahduksilla
ablatiivi hievahdukselta hievahduksilta
allatiivi hievahdukselle hievahduksille
muut sijamuodot
essiivi hievahduksena hievahduksina
translatiivi hievahdukseksi hievahduksiksi
abessiivi hievahduksetta hievahduksitta
instruktiivi hievahduksin
komitatiivi hievahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hievahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hievahdus-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]