hetkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hetkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä hetkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hetkuttaminen | hetkuttamiset |
| genetiivi | hetkuttamisen | hetkuttamisten hetkuttamisien |
| partitiivi | hetkuttamista | hetkuttamisia |
| akkusatiivi | hetkuttaminen; hetkuttamisen |
hetkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hetkuttamisessa | hetkuttamisissa |
| elatiivi | hetkuttamisesta | hetkuttamisista |
| illatiivi | hetkuttamiseen | hetkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hetkuttamisella | hetkuttamisilla |
| ablatiivi | hetkuttamiselta | hetkuttamisilta |
| allatiivi | hetkuttamiselle | hetkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hetkuttamisena (hetkuttamisna) |
hetkuttamisina |
| translatiivi | hetkuttamiseksi | hetkuttamisiksi |
| abessiivi | hetkuttamisetta | hetkuttamisitta |
| instruktiivi | – | hetkuttamisin |
| komitatiivi | – | hetkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hetkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hetkuttamis- | |