hermostunut

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

hermostunut (47) (komparatiivi hermostuneempi, superlatiivi hermostunein) (taivutus [luo]) [her·mos·tu·nut]

  1. jännittynyt, levoton, huolestunut
  2. vihainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhermosˌt̪unut̪/
  • tavutus: her‧mos‧tu‧nut

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

hermostunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hermostua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hermostunut hermostuneet
genetiivi hermostuneen hermostuneiden
hermostuneitten
partitiivi hermostunutta hermostuneita
akkusatiivi hermostunut; hermostuneen hermostuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi hermostuneessa hermostuneissa
elatiivi hermostuneesta hermostuneista
illatiivi hermostuneeseen hermostuneisiin
hermostuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hermostuneella hermostuneilla
ablatiivi hermostuneelta hermostuneilta
allatiivi hermostuneelle hermostuneille
muut sijamuodot
essiivi hermostuneena hermostuneina
translatiivi hermostuneeksi hermostuneiksi
abessiivi hermostuneetta hermostuneitta
instruktiivi hermostunein
komitatiivi hermostuneine