helpotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]helpotus (39)
- helpottuminen; jokin helpottava asia
- helpotuksen huokaus
- Huh, olipa helpotus!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhelpot̪us/
- tavutus: hel‧po‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helpotus | helpotukset |
| genetiivi | helpotuksen | helpotusten helpotuksien |
| partitiivi | helpotusta | helpotuksia |
| akkusatiivi | helpotus; helpotuksen |
helpotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helpotuksessa | helpotuksissa |
| elatiivi | helpotuksesta | helpotuksista |
| illatiivi | helpotukseen | helpotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helpotuksella | helpotuksilla |
| ablatiivi | helpotukselta | helpotuksilta |
| allatiivi | helpotukselle | helpotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helpotuksena | helpotuksina |
| translatiivi | helpotukseksi | helpotuksiksi |
| abessiivi | helpotuksetta | helpotuksitta |
| instruktiivi | – | helpotuksin |
| komitatiivi | – | helpotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | helpotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
helpotus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- helpotus Kielitoimiston sanakirjassa