heloitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heloitus (39)

  1. heloittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈheloi̯t̪us/
  • tavutus: he‧loi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heloitus heloitukset
genetiivi heloituksen heloitusten
heloituksien
partitiivi heloitusta heloituksia
akkusatiivi heloitus;
heloituksen
heloitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi heloituksessa heloituksissa
elatiivi heloituksesta heloituksista
illatiivi heloitukseen heloituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi heloituksella heloituksilla
ablatiivi heloitukselta heloituksilta
allatiivi heloitukselle heloituksille
muut sijamuodot
essiivi heloituksena heloituksina
translatiivi heloitukseksi heloituksiksi
abessiivi heloituksetta heloituksitta
instruktiivi heloituksin
komitatiivi heloituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heloitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heloitus-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]