heloittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heloittaminen (38)
- teonnimi verbistä heloittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heloittaminen | heloittamiset |
| genetiivi | heloittamisen | heloittamisten heloittamisien |
| partitiivi | heloittamista | heloittamisia |
| akkusatiivi | heloittaminen; heloittamisen |
heloittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heloittamisessa | heloittamisissa |
| elatiivi | heloittamisesta | heloittamisista |
| illatiivi | heloittamiseen | heloittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heloittamisella | heloittamisilla |
| ablatiivi | heloittamiselta | heloittamisilta |
| allatiivi | heloittamiselle | heloittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heloittamisena (heloittamisna) |
heloittamisina |
| translatiivi | heloittamiseksi | heloittamisiksi |
| abessiivi | heloittamisetta | heloittamisitta |
| instruktiivi | – | heloittamisin |
| komitatiivi | – | heloittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heloittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heloittamis- | |