hellitys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hellitys (39)
- (tekniikka) kaltevuus, joka mallin pinnoilla tulee olla, jotta ne voitaisiin irrottaa muotista sitä vahingoittamatta. Päästö sijoitetaan yhdensuuntaisiksi irrotussuunnan kanssa.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hellitys | hellitykset |
| genetiivi | hellityksen | hellitysten hellityksien |
| partitiivi | hellitystä | hellityksiä |
| akkusatiivi | hellitys; hellityksen |
hellitykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hellityksessä | hellityksissä |
| elatiivi | hellityksestä | hellityksistä |
| illatiivi | hellitykseen | hellityksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hellityksellä | hellityksillä |
| ablatiivi | hellitykseltä | hellityksiltä |
| allatiivi | hellitykselle | hellityksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hellityksenä | hellityksinä |
| translatiivi | hellitykseksi | hellityksiksi |
| abessiivi | hellityksettä | hellityksittä |
| instruktiivi | – | hellityksin |
| komitatiivi | – | hellityksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hellitykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hellitys- | |