valukappale
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valukappale (48)
- esine, joka on valettu haluttuun muotoon täyttämällä muotti sulalla materiaalilla esimerkiksi teräksellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valukappale | valukappaleet |
| genetiivi | valukappaleen | valukappaleiden valukappaleitten |
| partitiivi | valukappaletta | valukappaleita |
| akkusatiivi | valukappale; valukappaleen |
valukappaleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valukappaleessa | valukappaleissa |
| elatiivi | valukappaleesta | valukappaleista |
| illatiivi | valukappaleeseen | valukappaleisiin valukappaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valukappaleella | valukappaleilla |
| ablatiivi | valukappaleelta | valukappaleilta |
| allatiivi | valukappaleelle | valukappaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valukappaleena | valukappaleina |
| translatiivi | valukappaleeksi | valukappaleiksi |
| abessiivi | valukappaleetta | valukappaleitta |
| instruktiivi | – | valukappalein |
| komitatiivi | – | valukappaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valukappalee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valukappalet- | |