heivaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
heivaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä heivata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heivaava | heivaavat |
| genetiivi | heivaavan | heivaavien (heivaavain) |
| partitiivi | heivaavaa | heivaavia |
| akkusatiivi | heivaava; heivaavan | heivaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heivaavassa | heivaavissa |
| elatiivi | heivaavasta | heivaavista |
| illatiivi | heivaavaan | heivaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heivaavalla | heivaavilla |
| ablatiivi | heivaavalta | heivaavilta |
| allatiivi | heivaavalle | heivaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heivaavana | heivaavina |
| translatiivi | heivaavaksi | heivaaviksi |
| abessiivi | heivaavatta | heivaavitta |
| instruktiivi | – | heivaavin |
| komitatiivi | – | heivaavine |