heivata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

heivata (73) (taivutus[luo])[1]

  1. (puhekieltä) vähentää intensiivisyyttä
    Heivaa nyt jo, kaveri, vähän – eihän tuota tahtia hullukaan jaksa!
  2. (puhekieltä) antaa tietoisesti myöten
  3. (puhekieltä) heittää pois, heittää menemään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhei̯ʋɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: hei‧va‧ta

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • heivata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73