heivaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heivaaminen (38)
- teonnimi verbistä heivata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heivaaminen | heivaamiset |
| genetiivi | heivaamisen | heivaamisten heivaamisien |
| partitiivi | heivaamista | heivaamisia |
| akkusatiivi | heivaaminen; heivaamisen |
heivaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heivaamisessa | heivaamisissa |
| elatiivi | heivaamisesta | heivaamisista |
| illatiivi | heivaamiseen | heivaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heivaamisella | heivaamisilla |
| ablatiivi | heivaamiselta | heivaamisilta |
| allatiivi | heivaamiselle | heivaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heivaamisena (heivaamisna) |
heivaamisina |
| translatiivi | heivaamiseksi | heivaamisiksi |
| abessiivi | heivaamisetta | heivaamisitta |
| instruktiivi | – | heivaamisin |
| komitatiivi | – | heivaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heivaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heivaamis- | |