heittäminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]heittäminen (38)
- teonnimi verbistä heittää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heittäminen | heittämiset |
| genetiivi | heittämisen | heittämisten heittämisien |
| partitiivi | heittämistä | heittämisiä |
| akkusatiivi | heittäminen; heittämisen |
heittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittämisessä | heittämisissä |
| elatiivi | heittämisestä | heittämisistä |
| illatiivi | heittämiseen | heittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittämisellä | heittämisillä |
| ablatiivi | heittämiseltä | heittämisiltä |
| allatiivi | heittämiselle | heittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittämisenä (heittämisnä) |
heittämisinä |
| translatiivi | heittämiseksi | heittämisiksi |
| abessiivi | heittämisettä | heittämisittä |
| instruktiivi | – | heittämisin |
| komitatiivi | – | heittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heittämis- | |