heilutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heilutus (39)

  1. heiluttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhei̯lut̪us/
  • tavutus: hei‧lu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heilutus heilutukset
genetiivi heilutuksen heilutusten
heilutuksien
partitiivi heilutusta heilutuksia
akkusatiivi heilutus;
heilutuksen
heilutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi heilutuksessa heilutuksissa
elatiivi heilutuksesta heilutuksista
illatiivi heilutukseen heilutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi heilutuksella heilutuksilla
ablatiivi heilutukselta heilutuksilta
allatiivi heilutukselle heilutuksille
muut sijamuodot
essiivi heilutuksena heilutuksina
translatiivi heilutukseksi heilutuksiksi
abessiivi heilutuksetta heilutuksitta
instruktiivi heilutuksin
komitatiivi heilutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heilutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heilutus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hännänheilutus

Aiheesta muualla[muokkaa]