heiluttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heiluttaminen (38)
- teonnimi verbistä heiluttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heiluttaminen | heiluttamiset |
| genetiivi | heiluttamisen | heiluttamisten heiluttamisien |
| partitiivi | heiluttamista | heiluttamisia |
| akkusatiivi | heiluttaminen; heiluttamisen |
heiluttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heiluttamisessa | heiluttamisissa |
| elatiivi | heiluttamisesta | heiluttamisista |
| illatiivi | heiluttamiseen | heiluttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heiluttamisella | heiluttamisilla |
| ablatiivi | heiluttamiselta | heiluttamisilta |
| allatiivi | heiluttamiselle | heiluttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heiluttamisena (heiluttamisna) |
heiluttamisina |
| translatiivi | heiluttamiseksi | heiluttamisiksi |
| abessiivi | heiluttamisetta | heiluttamisitta |
| instruktiivi | – | heiluttamisin |
| komitatiivi | – | heiluttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heiluttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heiluttamis- | |