heilauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heilauttaminen (38)
- teonnimi verbistä heilauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilauttaminen | heilauttamiset |
| genetiivi | heilauttamisen | heilauttamisten heilauttamisien |
| partitiivi | heilauttamista | heilauttamisia |
| akkusatiivi | heilauttaminen; heilauttamisen |
heilauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilauttamisessa | heilauttamisissa |
| elatiivi | heilauttamisesta | heilauttamisista |
| illatiivi | heilauttamiseen | heilauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilauttamisella | heilauttamisilla |
| ablatiivi | heilauttamiselta | heilauttamisilta |
| allatiivi | heilauttamiselle | heilauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilauttamisena (heilauttamisna) |
heilauttamisina |
| translatiivi | heilauttamiseksi | heilauttamisiksi |
| abessiivi | heilauttamisetta | heilauttamisitta |
| instruktiivi | – | heilauttamisin |
| komitatiivi | – | heilauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilauttamis- | |