heilahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heilahtaminen (38)
- teonnimi verbistä heilahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilahtaminen | heilahtamiset |
| genetiivi | heilahtamisen | heilahtamisten heilahtamisien |
| partitiivi | heilahtamista | heilahtamisia |
| akkusatiivi | heilahtaminen; heilahtamisen |
heilahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilahtamisessa | heilahtamisissa |
| elatiivi | heilahtamisesta | heilahtamisista |
| illatiivi | heilahtamiseen | heilahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilahtamisella | heilahtamisilla |
| ablatiivi | heilahtamiselta | heilahtamisilta |
| allatiivi | heilahtamiselle | heilahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilahtamisena (heilahtamisna) |
heilahtamisina |
| translatiivi | heilahtamiseksi | heilahtamisiksi |
| abessiivi | heilahtamisetta | heilahtamisitta |
| instruktiivi | – | heilahtamisin |
| komitatiivi | – | heilahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilahtamis- | |