Siirry sisältöön

harkinta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

harkinta (9-J)

  1. harkitseminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhɑrkint̪ɑ/
  • tavutus: har‧kin‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harkinta harkinnat
genetiivi harkinnan harkintojen
(harkintain)
partitiivi harkintaa harkintoja
akkusatiivi harkinta;
harkinnan
harkinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi harkinnassa harkinnoissa
elatiivi harkinnasta harkinnoista
illatiivi harkintaan harkintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harkinnalla harkinnoilla
ablatiivi harkinnalta harkinnoilta
allatiivi harkinnalle harkinnoille
muut sijamuodot
essiivi harkintana harkintoina
translatiivi harkinnaksi harkinnoiksi
abessiivi harkinnatta harkinnoitta
instruktiivi harkinnoin
komitatiivi harkintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harkinna-
vahva vartalo harkinta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

harkinta-aika, harkintakyky, harkintakykyinen, harkintakyvytön, harkintavalta, harkintaverotus, syyteharkinta, tarveharkinta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • harkinta Kielitoimiston sanakirjassa
  • harkinta Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 543, 933 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa