harkinnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
harkinnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä harkita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harkinnut | harkinneet |
| genetiivi | harkinneen | harkinneiden harkinneitten |
| partitiivi | harkinnutta | harkinneita |
| akkusatiivi | harkinnut; harkinneen | harkinneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harkinneessa | harkinneissa |
| elatiivi | harkinneesta | harkinneista |
| illatiivi | harkinneeseen | harkinneisiin harkinneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harkinneella | harkinneilla |
| ablatiivi | harkinneelta | harkinneilta |
| allatiivi | harkinneelle | harkinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harkinneena | harkinneina |
| translatiivi | harkinneeksi | harkinneiksi |
| abessiivi | harkinneetta | harkinneitta |
| instruktiivi | – | harkinnein |
| komitatiivi | – | harkinneine |