harjaantuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
harjaantuminen (38)
- teonnimi verbistä harjaantua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harjaantuminen | harjaantumiset |
| genetiivi | harjaantumisen | harjaantumisten harjaantumisien |
| partitiivi | harjaantumista | harjaantumisia |
| akkusatiivi | harjaantuminen; harjaantumisen |
harjaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harjaantumisessa | harjaantumisissa |
| elatiivi | harjaantumisesta | harjaantumisista |
| illatiivi | harjaantumiseen | harjaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harjaantumisella | harjaantumisilla |
| ablatiivi | harjaantumiselta | harjaantumisilta |
| allatiivi | harjaantumiselle | harjaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harjaantumisena (harjaantumisna) |
harjaantumisina |
| translatiivi | harjaantumiseksi | harjaantumisiksi |
| abessiivi | harjaantumisetta | harjaantumisitta |
| instruktiivi | – | harjaantumisin |
| komitatiivi | – | harjaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harjaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
harjaantumis- | |