harjaannus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harjaannus (39)

  1. harjaantuminen; sen tulos

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑrjɑːnːus/
  • tavutus: har‧jaan‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harjaannus harjaannukset
genetiivi harjaannuksen harjaannusten
harjaannuksien
partitiivi harjaannusta harjaannuksia
akkusatiivi harjaannus;
harjaannuksen
harjaannukset
sisäpaikallissijat
inessiivi harjaannuksessa harjaannuksissa
elatiivi harjaannuksesta harjaannuksista
illatiivi harjaannukseen harjaannuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harjaannuksella harjaannuksilla
ablatiivi harjaannukselta harjaannuksilta
allatiivi harjaannukselle harjaannuksille
muut sijamuodot
essiivi harjaannuksena harjaannuksina
translatiivi harjaannukseksi harjaannuksiksi
abessiivi harjaannuksetta harjaannuksitta
instruktiivi harjaannuksin
komitatiivi harjaannuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harjaannukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
harjaannus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä harjaantua (harjaannu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]