harhama

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

harhama (10)

  1. (biologia) kimaira

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harhama harhamat
genetiivi harhaman harhamien
(harhamain)
partitiivi harhamaa harhamia
akkusatiivi harhama; harhaman harhamat
sisäpaikallissijat
inessiivi harhamassa harhamissa
elatiivi harhamasta harhamista
illatiivi harhamaan harhamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harhamalla harhamilla
ablatiivi harhamalta harhamilta
allatiivi harhamalle harhamille
muut sijamuodot
essiivi harhamana harhamina
translatiivi harhamaksi harhamiksi
abessiivi harhamatta harhamitta
instruktiivi harhamin
komitatiivi harhamine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • harhama Kielitoimiston sanakirjassa