handu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]handu (1)
- (slangia) käsi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑndu/
- tavutus: han‧du
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | handu | handut |
| genetiivi | handun | handujen |
| partitiivi | handua | handuja |
| akkusatiivi | handu; handun |
handut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | handussa | handuissa |
| elatiivi | handusta | handuista |
| illatiivi | handuun | handuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | handulla | handuilla |
| ablatiivi | handulta | handuilta |
| allatiivi | handulle | handuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | handuna | handuina |
| translatiivi | handuksi | handuiksi |
| abessiivi | handutta | handuitta |
| instruktiivi | – | handuin |
| komitatiivi | – | handuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | handu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin kielen hand
Aiheesta muualla
[muokkaa]- handu Kielitoimiston sanakirjassa