hallinto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Hallinto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hallinto (1)

  1. henkilö tai yhteisö, joka hallitsee tai pitää valtaa jossain
    (julkisyhteisöjen virkakoneistosta) Suomessa julkiseen hallintoon kuuluvat valtionhallinto, kunnallishallinto, kirkollishallinto ja välillinen julkinen hallinto, kuten esimerkiksi julkisoikeudelliset laitokset.
    (yritysten ja järjestöjen toimielimistä) Työmarkkinaneuvottelujen osapuolten hallintojen pitää vielä hyväksyä saavutettu neuvottelutulos.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑl.lin.t̪o/

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alihallinto, aluehallinto, hallinnonala, hallinnonhaara, hallinnonuudistus, hallinto-oikeus, hallinto-oppi, hallintoalamainen, hallintoalue, hallintoasia, hallintoelin, hallintoesimies, hallintojohtaja, hallintokieli, hallintokoneisto, hallintokunta, hallintolainkäyttö, hallintolaki, hallintomenettely, hallintoneuvos, hallintoneuvosto, hallintoporras, hallintopäätös, hallintorakennus, hallintosihteeri, hallintotapa, hallintoteitse, hallintotiede, hallintotoimi, hallintotuomioistuin, hallintovaliokunta, hallintovalitus, hallintovalta, hallintovirasto, hallintovirkamies, hallintovyöhyke, henkilöstöhallinto, itsehallinto, julkishallinto, keskushallinto, kirkkohallinto, kirkollishallinto, konkurssihallinto, korkein hallinto-oikeus, kouluhallinto, kunnallishallinto, kunnanhallinto, lääninhallinto, materiaalihallinto, oikeushallinto, paikallishallinto, poliisihallinto, puoluehallinto, siviilihallinto, sotilashallinto, tiedehallinto, ulkoasiainhallinto, valtionhallinto, verohallinto, virkamieshallinto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.