hairahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hairahtaminen (38)
- teonnimi verbistä hairahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hairahtaminen | hairahtamiset |
| genetiivi | hairahtamisen | hairahtamisten hairahtamisien |
| partitiivi | hairahtamista | hairahtamisia |
| akkusatiivi | hairahtaminen; hairahtamisen |
hairahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hairahtamisessa | hairahtamisissa |
| elatiivi | hairahtamisesta | hairahtamisista |
| illatiivi | hairahtamiseen | hairahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hairahtamisella | hairahtamisilla |
| ablatiivi | hairahtamiselta | hairahtamisilta |
| allatiivi | hairahtamiselle | hairahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hairahtamisena (hairahtamisna) |
hairahtamisina |
| translatiivi | hairahtamiseksi | hairahtamisiksi |
| abessiivi | hairahtamisetta | hairahtamisitta |
| instruktiivi | – | hairahtamisin |
| komitatiivi | – | hairahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hairahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hairahtamis- | |