hälyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hälyttäminen (38)
- teonnimi verbistä hälyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hälyttäminen | hälyttämiset |
| genetiivi | hälyttämisen | hälyttämisten hälyttämisien |
| partitiivi | hälyttämistä | hälyttämisiä |
| akkusatiivi | hälyttäminen; hälyttämisen |
hälyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hälyttämisessä | hälyttämisissä |
| elatiivi | hälyttämisestä | hälyttämisistä |
| illatiivi | hälyttämiseen | hälyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hälyttämisellä | hälyttämisillä |
| ablatiivi | hälyttämiseltä | hälyttämisiltä |
| allatiivi | hälyttämiselle | hälyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hälyttämisenä (hälyttämisnä) |
hälyttämisinä |
| translatiivi | hälyttämiseksi | hälyttämisiksi |
| abessiivi | hälyttämisettä | hälyttämisittä |
| instruktiivi | – | hälyttämisin |
| komitatiivi | – | hälyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hälyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hälyttämis- | |