Siirry sisältöön

hälytys

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Hälytys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hälytys (39)[1]

  1. väestölle annattava varoitus uhkaavasta vaarasta
  2. (sodankäynti) joukoille annettava varoitus ja käsky toimia ennalta käsketysti

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhælyt̪ys/
  • tavutus: hä‧ly‧tys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hälytys hälytykset
genetiivi hälytyksen hälytysten
hälytyksien
partitiivi hälytystä hälytyksiä
akkusatiivi hälytys;
hälytyksen
hälytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi hälytyksessä hälytyksissä
elatiivi hälytyksestä hälytyksistä
illatiivi hälytykseen hälytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälytyksellä hälytyksillä
ablatiivi hälytykseltä hälytyksiltä
allatiivi hälytykselle hälytyksille
muut sijamuodot
essiivi hälytyksenä hälytyksinä
translatiivi hälytykseksi hälytyksiksi
abessiivi hälytyksettä hälytyksittä
instruktiivi hälytyksin
komitatiivi hälytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hälytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hälytys-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hälytysajo, hälytysajoneuvo, hälytysalue, hälytysjärjestelmä, hälytyskello, hälytyskeskus, hälytyslaite, hälytysmerkki, hälytysnumero, hälytyssireeni, hälytystila, hälytysvalmis, hälytysvalmius, hälytysääni, ilmahälytys, säteilyhälytys

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hälytys Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 727, 2749 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39