glottaali

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

glottaali (5)

  1. (fonetiikka) äänne, jonka yhtenä ääntymäkohtana on kurkunpää
    Suomen glottaaleja ovat jotkin h:t ja glottaaliklusiili ʔ.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi glottaali glottaalit
genetiivi glottaalin glottaalien
partitiivi glottaalia glottaaleja
akkusatiivi glottaali;
glottaalin
glottaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi glottaalissa glottaaleissa
elatiivi glottaalista glottaaleista
illatiivi glottaaliin glottaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi glottaalilla glottaaleilla
ablatiivi glottaalilta glottaaleilta
allatiivi glottaalille glottaaleille
muut sijamuodot
essiivi glottaalina glottaaleina
translatiivi glottaaliksi glottaaleiksi
abessiivi glottaalitta glottaaleitta
instruktiivi glottaalein
komitatiivi glottaaleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]