foneetikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Foneetikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

foneetikko (4-A)[1]

  1. fonetiikan tutkija.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfoneːˌt̪ikːo/
  • tavutus: fo‧nee‧tik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi foneetikko foneetikot
genetiivi foneetikon foneetikoiden
foneetikoitten
foneetikkojen
partitiivi foneetikkoa foneetikkoja
foneetikoita
akkusatiivi foneetikko;
foneetikon
foneetikot
sisäpaikallissijat
inessiivi foneetikossa foneetikoissa
elatiivi foneetikosta foneetikoista
illatiivi foneetikkoon foneetikkoihin
foneetikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi foneetikolla foneetikoilla
ablatiivi foneetikolta foneetikoilta
allatiivi foneetikolle foneetikoille
muut sijamuodot
essiivi foneetikkona foneetikkoina
foneetikoina
translatiivi foneetikoksi foneetikoiksi
abessiivi foneetikotta foneetikoitta
instruktiivi foneetikoin
komitatiivi foneetikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo foneetiko-
vahva vartalo foneetikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A