erottuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]erottuminen (38)
- teonnimi verbistä erottua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erottuminen | erottumiset |
| genetiivi | erottumisen | erottumisten erottumisien |
| partitiivi | erottumista | erottumisia |
| akkusatiivi | erottuminen; erottumisen |
erottumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erottumisessa | erottumisissa |
| elatiivi | erottumisesta | erottumisista |
| illatiivi | erottumiseen | erottumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erottumisella | erottumisilla |
| ablatiivi | erottumiselta | erottumisilta |
| allatiivi | erottumiselle | erottumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erottumisena (erottumisna) |
erottumisina |
| translatiivi | erottumiseksi | erottumisiksi |
| abessiivi | erottumisetta | erottumisitta |
| instruktiivi | – | erottumisin |
| komitatiivi | – | erottumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erottumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erottumis- | |