eroosio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]eroosio (3)
- (geologia) kallioperän ja maaperän hallitsematonta kulumista veden, tuulen, mekaanisen kulutuksen tai jonkin muun maaperää kuluttavan tekijän tähden
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeroːˌsio/
- tavutus: e‧roo‧si‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eroosio | eroosiot |
| genetiivi | eroosion | eroosioiden eroosioitten |
| partitiivi | eroosiota | eroosioita |
| akkusatiivi | eroosio; eroosion |
eroosiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eroosiossa | eroosioissa |
| elatiivi | eroosiosta | eroosioista |
| illatiivi | eroosioon | eroosioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eroosiolla | eroosioilla |
| ablatiivi | eroosiolta | eroosioilta |
| allatiivi | eroosiolle | eroosioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eroosiona | eroosioina |
| translatiivi | eroosioksi | eroosioiksi |
| abessiivi | eroosiotta | eroosioitta |
| instruktiivi | – | eroosioin |
| komitatiivi | – | eroosioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eroosio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |