erillisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erillisyys (40)

  1. se, että on erillinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈerilˌlisyːs/
  • tavutus: e‧ril‧li‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erillisyys erillisyydet
genetiivi erillisyyden erillisyyksien
partitiivi erillisyyttä erillisyyksiä
akkusatiivi erillisyys;
erillisyyden
erillisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi erillisyydessä erillisyyksissä
elatiivi erillisyydestä erillisyyksistä
illatiivi erillisyyteen erillisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi erillisyydellä erillisyyksillä
ablatiivi erillisyydeltä erillisyyksiltä
allatiivi erillisyydelle erillisyyksille
muut sijamuodot
essiivi erillisyytenä erillisyyksinä
translatiivi erillisyydeksi erillisyyksiksi
abessiivi erillisyydettä erillisyyksittä
instruktiivi erillisyyksin
komitatiivi erillisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo erillisyyde-
vahva vartalo erillisyyte-
konsonantti-
vartalo
erillisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan erillinen vartalosta erillis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]